Kirjoittelen sateisesta Brisbanesta, perhetutun Tiinan luota. Otin siis kahden kouluviikon jälkeen heti omaa lomaa ja lensin tänne hieman yli viikoksi. Oon ihan hirveen onnellinen, en voi muuta sanoa. En oo koskaan ollut onnellisempi. Koulussa menee hyvin (sain Australiaan ja mun kouluun palanneista ex-vaihtareista heti hyviä kavereita), vapaa-ajalla menee hyvin - kaikki on hyvin. Odotan maaliskuussa alkavaa Safaria ihan hirmusti, ja sitä ennen lennetään vielä kaikkien Melbournen Rotary-vaihtarien voimin Tasmaniaankin konferenssiin.
En mä oikeestaan mitään muuta voi kertoakaan. Kaikki on vaan niin hyvin, ja vaikka heinäkuinen kotiinlähtö on jo alkanut vähän pelottaa, koitan keskittyä tähän hetkeen ja sen ihanuuteen. Ihan outoa, kuinka täysin tuntemattomista ihmisistä voi tulla näin tuttuja ja tärkeitä vain parissa hullussa päivässä! Huomattiin heti Tiinan (joka siis on australiainen, mutta asui pienenä hetken aikaa perheineen saman katon alla mun äitin perheen kanssa, vähän monimutkainen juttu hahah) ja Jonin (Tiinan amerikkalainen mies) kanssa, että meillä on hiiirmusti yhteistä, ja tullaan toimeen hurjan hyvin. Oon nauttinut täällä joka hetkestä, eikä hieman pohjoisempana pyörivän myrskyn aiheuttama kaatosadekaan haittaa pätkääkään.
Ajettiin viime viikonloppuna Gold Coastille ja käveltiin parisen tuntia sademetsässä:
Turisteilua Brisbanessa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti