sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

K: One month left!

Moi!

Tänään mun lähtöön on enää tasan kuukausi jäljellä! Tiedän että lähtö koittaa pian, mutta en osaa oikeen sisäistää sitä vielä. Tavallaan tilanne on sama kuin viime kesänä, kun vaihtoon lähtö tuntu vielä viimeiseen asti kaukaselta asialta. Silloin tuntui että tää vuosi tulisi kestämään ikuisuuden, ja etten olisi ikinä tulossa takasin. Lähtöpäivänä tunnelmat oli samanlaiset, kaikki tuntu niin lopulliselta, edessä häämöttävä vuosi niin pitkältä ja pelottavalta. Nyt kun vuosi on melkein ohi, voin sanoa että kyllä, vuosi on pitkä aika. Mutta myös lyhyt. Jotenki aika jostain jutuista, niinkun koulun alusta esimerkiks, tuntuu kuluneen tosi nopeesti, ja en voi uskoo että kuuden päivän jälkeen mun aika ENSS:ssä on täynnä. Mutta sitten välillä kun katselee kuvia vaihdon alkuviikoilta, niin ihmettelee, miten kauan aikaa niistäkin on, ja kuinka erilaisilta itsekkin näyttää. Alussa tosiaan olin niissä ajatuksissa, että täällä aikaa riittää loputtomasti, ja kyllä kaiken vielä ehtii näkemään ja kokemaan. Mutta tässä parin viikon sisällä on kyllä iskeny tieto siitä, että ei välttämättä ehdi. Mulla on täällä Kanadassa jäljellä kaks kokonaista viikonloppua, mun Arizonan reissun takia. On täytyny alkaa tosiaan joutumaan aikatauluttamaan menoja viimesille viikoille. Kotiinlähdöstä on ristiriitaset tunnelmat. Oon jo alkanu innoissani pohtimaan mitä teen ekaks ja kenet kaikki haluan nähdä kun tuun takas, enkä toisaalta malta odottaa sitä. Mutta sitten taas en todellakaan odota innolla sitä, kun joudun jättämään Brightonin, mun hostperheet, kaverit, (sekä vaihtarit että koulukaverit) ja itse Kanadan taakse. Oon aivan varma että tuun tänne käymään vielä uudestaan, mutta sitä en tiedä onko se kahden, vai kahdenkymmenen vuoden päästä. Ja vaikka tulisinkin tänne takas suht pian, ei se olis kuitenkaan enää samanlaista. Kun palaan Suomeen, mun kaks vuotta sitten alkanut vaihtoprosessi on ohi, ja pitää kääntää katseet muihin asioihin. Joten oon viime aikoina yrittäny keskittyä ottamaan kaiken irti elämästä täällä, ja loppuajallekkin on paljon suunnitelmia! Tässä juttua parilta viime viikolta. :)



Kotsantunnilla tehtiin ruokia eri puolilta maailmaa, joten mä tein pullia, josta tuli jopa hyviä! Kolmas kerta toden sanoi! :D



Perjantaina päätettiin Makon kanssa viime hetkellä lähteä lauantaipäiväks Torontoon katsastamaan ROM, eli Royl Ontario Museum. Hyppäsin aamulla junaan (josta melkein myöhästyin Tim Hortonsin pitkän jono takia...hups!) ja tapasin Makon Toronton Union Stationilla, josta mentiin metrolla museoon.











Toi museo oli tosi upee ja valtava! Ei ehditty meiän viiden tunnin aikan kiertämään joka näyttelyä, mutta siellä oli kaikkee dinosauruksista Aasian, Etelä-Amerikan ja Euroopan historiaan ja Kanadan alkuperäiskansoista muinaiseen Egyptiin ja Roomaan. Ite tykkäsin ehkä eniten tosta dinosaurus- näyttelystä, koska en oo ite mitään tollasta ennen nähny! Egypti- näyttely oli kans tosi hieno.




































Pakollinen Starbucks- käynti kun kerran Torontossa oltiin!


Juna-aseman suklaakaupassa 



My Japanese girl <3


Kotimatkalla



Maanantaina Amanda kutsui mut ja Chloén sen rotaryklubin kokoukseen lounaalle. Amanda piti siellä esitelmän vaihtovuodestaan ja sen jälkeen mentiin shoppailemaan. Se oli kyllä mielenkiintonen kokemus, koska koko ostarilta katkeili sähköt ja lopulta meiän piti evakuoitua!


Sain myös mun vuosikirjan! Olin niin innoissani tosta, se oli yks niistä asioista, mitä eniten odotin mun high school- vuodelta.

Ja nimikin kirjotettu oikein!

Hellekelit vaihtu sateeseen ja ukkoseen...



Toin mun Kanadan lipun kouluun, ja siinä on jo aika hyvin nimmareita kavereilta!


Ens viikolla mulla alkaa siis koeviikko, ja sen jälkeen koulu täällä onkin jo ohi! Kouluvuosi on menny kyllä tosi nopeesti, ja voin kuvitella että tunnelmat voi olla aika haikeet, kun sieltä vikaa kertaa lähden. Varsinkin, kun aattelen miten mä kotiin ja lukioon palatessa joudun taas kunnolla opiskelemaan ja stressaamaan arvosanoista, koska täällä niillä ei oo mitään väliä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti